lauantai 14. maaliskuuta 2009

Ihmisiähän tässä ollaan

Meillä on yhteiskunta. Meillä on myös taho joka valvoo ja ylläpitää järjestystä tässä yhteiskunnassa - poliisi.
Lisäksi meillä on yhteiskuntamme pienin yksikkö: Ihminen.

Ihmiseltä edellytetään, että se noudattaa lakia ja yhteiskunnan sääntöjä.
Lakia rikkonutta ihmistä kohtaa rangaistus.

Fine.


Ylipormestari Raimo Ilaskivi tuskastelee Uuden Suomen näkökulmakirjoituksessaan, kuinka poliisia ja muuta virkavaltaa syytetään milloin minkäkin laiminlyömisestä.

”Entä sitten paljon puhetta herättänyt huumepoliisijuttu? - - Kuinka kohtuullista on roikuttaa asianosaisia vuosikausia löysässä hirressä, sitten todeta etteivät todisteet riitä, vapauttaa osa ja jättää kuitenkin muutamien osalta syyteharkinta tehtäväksi, jotta asiassa saataisiin myös oikeusistuimen päätös”, Ilaskivi kirjoittaa.

”Kunnioitus virkavaltaa, pelastajia ja opettajia kohtaan on pahasti järkkynyt. Kaikesta halutaan oikeusasteen päätöksiä ikään kuin kohteena olevat olisivat sataprosenttisesti virheetöntä työtä tekeviä robotteja”

- Raimo Ilaskivi ja yhteiskunnan pahoinvointi


Tarinan opetus on se, että poliisin mokatessa ja rikkoessa lakia esim. palkitsemalla kiinni otettuja, pidätettyjä ja tutkintavankeudessa olevia henkilöitä alkoholi- ja seksipalveluilla, on kohtuutonta arvostella heitä siitä, koska hei - ihmisiähän ne poliisitkin on, eikä mitään robootteja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti