The all-singing, all-dancing crap of the world

" We are the all-singing, all-dancing crap of the world. "

Kuka on se Zen -mestari joka pystyy taistelemaan byrokratian suurta koneistoa vastaan joutumatta pakkohoitoon yhteiskuntavastaisena kriminaalina - pois kaduilta; pois pelistä.

Peliähän tämä on. Ainakin niin meille halutaan pop -musiikilla ja muulla roskalla, minkä vaikutuksen alaisena päivästä toiseen vaellamme uskotella.
Sitäpaitsi sehän kuulostaakin paremmalta: " Elämä on peli kyl sä huomaat jos keskityt... "
- Ja jos et, niin vika on itsessäsi.

Me yhteiskunnan pienimmät yksiköt - ihmiset - olemme heikkoja ja likinäköisiä. Emme ole aina olleet, mutta sellaisiksi olemme muuttuneet. Sen takia meidät on äärimmäisen helppo orjuuttaa.

Huomaamme kyllä, miten jumissa olemme. Jumissa omassa elämässämme. Emme vain osaa toimia, emmekä tiedä mitä tehdä. Ja vaikka tietäisimmekin, ei ole ollenkaan varmaa, että uskaltaisimme.

Olemme nähneet minkälaista elämästä tulee, kun noudattaa näitä hyvinvointiin perustuvan järjestelmämme kirjoitettuja ja kirjoittamattomia sääntöjä. Ahdistavaa, järjetöntä ja ennen kaikkea merkityksetöntä. Systeemi voittaa aina.
Yksittäisestä ihmisestä kävellään surutta yli, kuin purukumiläiskästä rappukäytävän matolla.

Järjestelmällinen ja tuloksellinen järjestelmän ja sen toiminnan kyseenalaistaminen loistaa poissaolollaan. Heti kun joku rohkenee sanoa jotakin, hänet luokitellaan ongelmaksi, vaijennetaan ja lakaistaan sinne, mistä yksittäisen ihmisen on mahdotonta vaikuttaa: järjestelmän ulkopuolelle.

Siitähän tässä loppujen lopuksi on kyse - tässä modernissa tietoyhteiskunnassa, jota olemme jo kauan sietäneet. Joko teet töitä pysyäksesi systeemissä tai joudut sen ulkopuolelle ja alat taaskin tehdä töitä päästäksesi takaisin. Vaihtoehtoisesti voit myös luovuttaa ja hyväksyä sen, että olet ulkona - kuolla. Näiden me kuvittelemme olevan ainoat vaihtoehdot. Missään vaiheessa emme pysähdy miettimään, onko verkossa pysymisessä ja sen eteen ponnistelemisessa mitään mieltä? Eihän se meitä palvele, vaan itseään.

Viimeistään silloin kun tämä "viallinen" , eri tavalla ajatteleva yksilö on erotettu verkostosta huomaa hän olevansa yksin ilman minkäänlaista tukea, kannatusta tai ryhmää johon kuulua.

" Luulis nyt, että joku edes auttaisi, mutta ei. Lampaita median oomme kaikki, oomme kaikki... "
- Ja mikä pahinta, emme kykene edes muodostamaan laumaa.

Vihollisemme on taitavasti organisoitu ja toimiva järjestelmä. Niinkauan kuin me tosiasiat hyväksyneet yksilöt emme yhdisty ja muodosta omaa " laumaa " pysyy tilanne samana.